Fujifilm X-T4

Fujifilmin uudessa peilittömässä on paljon yhteistä edeltäjän, X-T3:n kanssa. Siinä on esimerkiksi samanlainen hieno etsin sekä 26 megapikselin APS-C-kenno. Se tuottaa yksityiskohtaisia kuvia, joiden värit ovat hienot ja valotus varma. Molemmat ovat tiivistetyt ja niiden suurin ISO-arvo on 51 200; saimme ongelmitta hyviä kuvia ISO 12 800:lla. Onko siis syytä vaihtaa kameraa, jos omistaa jo X-T3:n? Kyllä. X-T4:ssa on nimittäin kuvanvakain, joka on todella tehokas. Saimme teräviä otoksia käsivaralta 1/10 sekunnin ajalla. Sitä paitsi uusi suljin on hyvin hiljainen, minkä huomasi erityisesti sarjakuvauksessa. X-T4 ottaa 15 raakakuvaa sekunnissa mekaanisella sulkimella ja 20 elektronisella, mikä on hieno tulos. Puskuri tosin täyttyi 33 kuvan kohdalla, ja kamera käytti 40 sekuntia tallennukseen jopa nopealle UHS-II-kortille, ennen kuin saimme lisää sarjoja. Toimintakuvauksessa se on hankalaa. Toisaalta automaattitarkennus on pettämätön ja silmäntunnistus samaa luokkaa kuin esimerkiksi Sony A6600:ssa.

Näyttö on uudenlainen ja saranoitu, joten sen voi kääntää sivuun ja kiertää kaikkiin suuntiin. Katukuvauksessa pidimme enemmän vanhasta näytöstä, jota saattoi vain kääntää mutta joka oli nopeampi ja jolla oli helpompi kuvata huomaamattomasti lonkalta. Videoihin ja selfieihin uusi näyttö sen sijaan on ihanteellinen.

X-T4 käyttää uutta ja suurempaa NP-W235-akkua. Se on iso etu. Uusi rakenne merkitsee myös sitä, että X-T4 on aiempaa suurempi. Kameran ergonomia on silti erittäin hyvä, ja on vaikuttavaa, että muutokset ovat lisänneet painoa vain 68 grammaa. Edessä ja takana olevat kaksi pientä säätökiekkoa ovat aiempaa suuremmat. Se on hyvä, mutta ne kääntyvät niin herkästi, että muutimme toisinaan säätöjä vahingossa. Kaiken kaikkiaan X-T4 on miellyttävä kamera, joka haastaa saman hintaluokan APS-C- ja kinokoon kamerat.

Conclusion