Nikon 1 S2

Nikonin peilittömistä järjestelmäkameroista on nyt markkinoilla jo kolmas sukupolvi, ja kaikkiaan sarjassa on kymmenen kameraa. S2 on uuden sukupolven halvin malli. Muita uusimpia malleja ovat huippumalli V3 ja vedenalaiseen kuvaukseen sopiva AW1. Toisin kuin malleissa V3, J4 ja AW1 ei S2:ssa ole wi-fi-verkkoliitäntää. Verkkoyhteyden poisjättäminen on vähän erikoista, koska tämä kätevä ja väreiltään näyttävä kamera vetoaa muuten nuoriin näppäilijöihin, jotka ovat tottuneet olemaan verkossa 24 tuntia vuorokaudessa. Jos kameran haluaa liittää langattomasti verkkoon, pitää hankkia mini-usb-pistokkeella liitettävä langaton sovitin WU-1a, joka maksaa noin 60 euroa. Kamerassa ei ole gps-paikanninta eikä samanlaista kosketusnäyttöä kuin malleissa V3 ja J4. Käytännössä kuvaaja joutuu harrastamaan melkoista sormiakrobatiaa ennen kuin ainoalla valintakiekolla ja pienillä napeilla on esimerkiksi valittu aukon esivalintaohjelma ja sopiva ISO-herkkyys. Itse asiassa vaikuttaa vähän kummalliselta, että niin kokenut kameravalmistaja kuin Nikon on kehittänyt S2:een varsin epäloogisen valikkojärjestelmän. Esimerkiksi Sonyn ja Samsungin peilittömien järjestelmäkameroiden käyttöliittymä on huomattavasti helpompi.

Nopea tarkennus

S2:ssa on Nikonin käyttämä CX-kuvakenno, jonka mitat ovat 13,2 x 8,8 mm. Kennon pinta-ala on siis vain noin puolet Micro Four-Thirds -kennon ja noin kolmannes APS-C-kennon pinta-alasta. S2:n suurin sarjakuvausnopeus on peräti 20 kuvaa sekunnissa, kun jatkuva tarkennus on toiminnassa. Ilman jatkuvaa tarkennusta suurin kuvausnopeus on vielä suurempi eli 60 kuvaa sekunnissa. Kamerassa on hybriditarkennus, jossa on peräti 135 tarkennuspistettä. Niistä 73 vaiheentunnistavaa pistettä on sijoitettu tarkennusalueen keskelle. Loput pisteet ovat kontrastintunnistavia. Nämä arvot merkitsevät käytännössä sitä, että 11–27,5 millin pakettiobjektiivilla kuvattaessa melkein kaikki kuvat olivat tarkkoja. Pakettiobjektiivin polttoväli vastaa kuvakulmaltaan kinokameran 30–75 millimetriä. Pakettiobjektiivin valovoima on F3,5–5,6, ja se on 1-sarjan 13 objektiivista halvin ja rakenteeltaan heiveröisin. Zoomaus on käsikäyttöinen, ja objektiivin voi painaa kokoon kuljetusasentoon. Jos tässä rungossa halutaan käyttää Nikonin peilikameroiden objektiiveja, pitää hankkia noin 250 euron hintainen FT-1-sovitin.
Nikon 1 S2:lla voidaan kuvata Full HD -videota 1920 x 1080 pikselin tarkkuudella ja 60 kuvan sekuntinopeudella. Videossa on stereoääni. Lisäksi voi kuvata erikoishidastettuja otoksia, joiden kuvataajuus on peräti 1200 kuvaa sekunnissa ja tarkkuus vaatimaton 320 x 120 pikseliä.

Valokuvien laatu on hyvä, kunhan vain herkkyys pidetään pienempänä kuin ISO 800. Värit ovat kirkkaat mutta viileähköt, ja kontrastia on sopivasti kaikenlaisessa valaistuksessa. Kohinanvaimennus on erittäin tehokas. Tehokkuuden huono puoli on se, että herkkyydestä ISO 800 alkaen kuvista puuttuu sekä terävyyttä että yksityiskohtia. Kameran tehostepaletti-nimistä toimintoa käytettäessä voi ennen kuvanottoa valita takana olevalla monivalitsimella erilaisia kirkkautta, värikylläisyyttä ja valkotasapainoa muuntelevia tehosteita, joiden vaikutus näkyy kameran näytössä.
Kameran salaman kantama on vaatimattomat viisi metriä, ja se sopii parhaiten esimerkiksi henkilökuvien täytevaloksi.

Hyvä lisävarustevalikoima

Jos veden alla kuvaaminen kiinnostaa, niin Nikonilla on tarjota paitsi sukelluskotelo myös salamalaite ja led-valaisimia, joita voi tietysti käyttää myös maanpäällisessä videokuvauksessa. Kameran tallennusvälineenä on Micro SD -kortti. Koska sen paremmin kamerassa kuin pakettiobjektiivissakaan ei ole kuvanvakainta, pitää ehdottomasti käyttää jalustaa, jos haluaa teräviä kuvia vielä illan hämärtyessäkin.

Conclusion