Pentax K-1

Pentax K-1 tarjoaa juuri sitä, mitä monet Pentax-käyttäjät ovat kaivanneet: kinokoon digijärkkärin, joka käyttää K-bajonettikiinnitteisiä objektiiveja. 36,2 miljoonan pikselin kuvakoollaan K-1 on mainio muoto- ja arkkitehtuurikuvissa, ja hyvän sääsuojauksen ansiosta se on sopii hyvin maisemakuvaukseen. K-1:ssa on tuttuja käteviä Pentax-toimintoja. Esimerkiksi yhdellä painalluksella voi valita jpeg- tai raakakuvaksen. Pixel Shift -toiminnossa kenno liikkuu kuvia otettaessa aina yhden pikselin verran. Kenno rekisteröi erikseen punaisen, sinisen ja vihreän, ja kamera yhdistää ne kuvaksi. Näin kamera saa enemmän dataa käyttöönsä. K-1:ssa on kaksi todellista uutuutta. Kameran lcd-näytön kääntömekanismi on pieni ja toimii neljän kiskon avulla. Näyttö kääntyy 35 astetta. Se auttaa mm. luontokuvauksessa suorakatselulla. Toinen uudistus on yläosan säätöpyörä, jolla pääsee yhdeksään eri säätöön. ISO-säädön ja valotuksen korjaus on nopea tehdä, mutta automaattitarkennuksen säätö on kahden valinnan takana. Valitettavasti tarkennuspisteet ovat 20‌ %:n alueella kuvan keskellä. Jatkuva automaattitarkennus on joskus epävarma, varsinkin jos tarkennus on äärettömässä ja pitää löytää lähellä oleva kohde. Suurin nopeus on vain 4,4 kuvaa sekunnissa, joten Pentax ei ole urheilu- tai reportaasikuvauksessa parhaimmillaan. Kuvanlaatu on erittäin hyvä, yksityiskohtien toisto on tarkka, valotus varma ja valkotasapaino oikea. ISO 25 600 toimii vielä hyvin, ISO 51 200 on jo selvästi kohinainen. Raakakuvat tallentuvat dng-muodossa ja aukeavat vähän vanhemmillakin ohjelmilla.

Pentaxin käyttäjä tuntee heti K-1-mallin omakseen. Se tuntuu saman merkin suurennetulta K-3 II -mallilta, koska painikkeet ja valikkokomennot ovat samoissa paikoissa. Niiden takana onkin sitten paljon uutta. Valikoiden tekstit näyttävät tyylikkäämmiltä kuin vanhat, kulmikkaat kirjaimet, vaikka näytön tarkkuus on edelleen vain 1 037 000 pistettä. Lähemmin tutustuttaessa kamerasta löytyy uusiakin painikkeita, mm. kaksi ohjelmoitavaa toimintopainiketta sekä kuvien ja videon valintapainike. Videon paras laatu on Full HD 60 kuvan sekuntinopeudella. Kamerassa on liitäntä mikrofonille ja kuulokkeille. Objektiivit kiinnitetään luonnollisesti K-bajonetilla, joten jopa 40 vuotta vanhoja Pentax-objektiiveja voi käyttää tietyin rajoituksin. Automaattitarkennus toimii tietenkin vain automaattitarkenteisissa objektiiveissa, ja aps-c-kameroihin tarkoitetut objektiivit muodostavat kuvan vain puolelle koko kuva-alueesta, mutta tarkasti. Kuvaton reuna-alue pitää poistaa esimerkiksi Photoshopilla. Nikonin kinokoon kamerat tekevät tämän automaattisesti.
Kamerassa on pieniä valodiodeja näytön takana sekä muistikortin ja objektiivin kiinnityskohdan lähellä. Niiden valossa näkee vaihtaa muistikortin ja objektiivin pimeässäkin. Kamerassa on myös wi-fi ja gps.
Pentaxissa toimii mainio Pixel Shift, joka on oikeastaan kennossa olevan kuvanvakaimen sivutuote. Kamera ottaa neljä kuvaa ja kuvaprosessori kokoaa ne yhdeksi kuvaksi. Olympus käyttää samantapaista toimintoa, mutta sillä kuvat kootaan suureksi, 59 miljoonan pikselin kuvaksi. Pentaxin menetelmä on toinen. Yleensä kameroissa jokainen kuvapiste jaetaan punaisen, vihreän ja sinisen sävyihin. K-1:ssä kenno liikahtaa aina kuvan oton välillä ja kamera ottaa kaikilla kuvapisteillä erikseen sekä punaisen, sinisen että vihreän kuvan. Kameran prosessori muodostaa niistä yhden valokuvan parissa sekunnissa ja tallentaa sen. Menetelmän merkittävä etu on, että yksikään kuvapiste ei ylivalotu helposti, joten huippuvalot eivät pala puhki. Näin kamera tekee kuvan, jonka kontrasti ei ole aivan niin korkea kuin tavallisesti. Jos kuvia otetaan jpeg-muodossa, kuvat ovat tavallista loivempia. Sellainen on yleensä hyvä lähtökohta kuvankäsittelyyn, koska huippuvaloissakin on yksityiskohtia. On puhtaasti makuasia, onko tämä hyvä vai huono ominaisuus. Pixel Shift on hyvä, mutta toimii varmimmin käytettäessä jalustaa, eivätkä kuvattavat kohteet saa liikkua nopeasti. Kameran HDR-toiminto on erinomainen ja käytimme sitä usein. Pentax K-1 -kameraa on mukava käyttää. Kameran voi ostaa myös hyvällä D-FA 28-105 mm F3.5-5.6 WR -zoomilla varustettuna noin 2800 eurolla, mikä on varsin edullinen yhdistelmä. Kuva on terävä nurkkiin asti, mutta kuvissa on vinjetointia ja vääristymää. Toinen vaihtoehto on D-FA 24-70 mm F2.8 WR joka maksaa 1500 euroa. Tätä objektiivia emme ole vielä kokeilleet. Hinnat ovat edullisia Canonin ja Nikonin vastaaviin verrattuna.

Conclusion