pentaxKP_01

Pentax KP

Pentaxin järjestelmäkamera ottaa kuvia erittäin lyhyillä valotusajoilla ja uskomattomilla ISO-herkkyyksillä. Viime mainitusta on enemmän iloa teoriassa kuin käytännössä.

#Kamerat #Pentax
7.9

Pentax KP on Pentaxin APS-C-kameroiden uusi huippumalli. Sekä kamera että Pentaxin monet WR-objektiivit ovat hyvin tiivistettyjä, mikä tekee KP:n kiinnostavaksi ainakin luontokuvaajien kannalta. Suuri osa uudistuksista liittyy muotoiluun. Hyvä idea on, että pienen otekahvan voi vaihtaa keskikokoiseen tai suureen, jotka nekin ovat mukana pak­kauksessa. Meistä keskikokoinen oli kätevin. KP on Pentaxin ensimmäinen APS-C-kamera, jossa on kääntyvä näyttö, joskaan ei kosketusherkkä sellainen. Se on hieman yllättäen vain kolmituumainen, kun pienemmässä K-3 II:ssa on 3,2 tuuman näyttö.
Tarkkuus on 24,1 megapikseliä, ja yksityiskohtien toisto on erinomainen, joskaan ei parhaiden kilpailijoiden tasolla. Kohina alkaa häiritä ISO 25 600:sta, ja kuvan laatu kärsii ISO 51 200:sta alkaen. Maksimi-ISO on tässä luokassa epätavallinen 819 200, mutta sillä kuvat ovat käyttökelvottomia. Värikylläisyys ja terävyys ovat hieman heikot, mutta niitä voi korjata valikosta. Kuvanlaatu on kaiken kaikkiaan jokseenkin keskinkertainen.
Tarkennuspisteitä on vain 27 ja ne ovat kuva-alan keskellä. Toisin kuin kilpailijoilla, tarkennusalueen vaihtaminen ja tarkennuspisteen käsinasetus on hiukan monimutkaista. Automaattitarkennus on sama kuin K-3 II:ssa, jonka akun kesto on lähes kaksinkertainen, jossa on gps ja joka ottaa 8,3 kuvaa sekunnissa. KP ottaa vain 7, mutta siinä on wi-fi ja elektroninen suljin, jonka nopein aika on 1/24 000 sekunti. KP:n kuvanvakain on myös hieman parempi. Kaiken kaikkiaan 1000 euroa maksava K-3 II on järkevä valinta, kun taas KP on luksuskamera niille, jotka arvostavat muotoilua.

Pentaxin käyttäjät tuntevat olonsa kotoiseksi löytäessään ohjelmointikiekon etsimen vasemmalta puolelta ja klassisen painikkeiden sijoittelun. Etsimen oikealla puolella on uusi kiekko, josta voi valita jatkuvan kuvauksen, HDR-kuvauksen ynnä muuta. Kamerassa on oma salama, joka ei kuitenkaan ponnahda tarpeeksi korkealle. Kuvan alareunassa näkyi selvä varjo, kun kuvasimme 16–85 mm:n pakettiobjektiivilla, vieläpä ilman vastavalosuojaa.
Lcd-näytön tiedot on esitetty kiitettävän selkeästi, kuten aina Pentaxilla. Aikaisempien mallien nokkela yksityiskohta on ollut, että kun kamera käännetään pystykuva-asentoon, näytön tiedot kääntyvät samalla. Tätä ominaisuutta KP:ssä ei ole.
Vielä muuan yksityiskohta, joka on muuttunut suunnittelijoiden pöydällä: kamerassa on vain yksi paikka SD-kortille, kun K-3 II:ssa niitä oli kaksi. Mutta KP:n akkukahvaan voi asettaa yhden ylimääräisen kortin. Akkukahvan tunnus on D-BG7 ja sen saa lisätarvikkeena noin 330 euron hintaan. Akkukahvassa oleva kortti ei ole yhteydessä kameraan, joten paikka toimii vain säilytystilana.
Kuvausreissuilla Pentax KP on hyvää seuraa. Hihna kiinnittyy kameran sivuille, joten se pysyy hyvin olalla, ja runko on lähes 100 grammaa kevyempi kuin K-3 II:n. Etsimessä on hyvä vesivaaka, joka aktivoituu painikkeella. Kameran kolmen säätökiekon käyttö vaatii totuttelua. Yksi niistä asettaa esimerkiksi valotusmittauksen herkästi pistemittausasentoon, jos asiaa ei osaa varoa. Video on Full HD -laatua.
Kuvanvakaus vaikuttaa viiden valotuspykälän verran, kun K-3 II:ssa vastaava luku on 4,5. Vakausta voi lisäksi käyttää kompensoimaan alipäästösuotimen puuttumista. Se on poistettu KP:stä, jotta yksityiskohtien toisto olisi tarkempi. Alipäästösuodin tekee kuvasta normaalisti hitusen epätarkemman poistaakseen moiré-ilmiötä, kun kuvataan esimerkiksi ruudukkaita pintoja tai paitakankaita. Kun alipäästösuodin poistetaan, muut kuva-aiheet toistuvat hieman tarkempina. Ajatuksena on, että kuvanvakainta käytetään jäljittelemään alipäästösuodinta. Siinä kuvakenno liikkuu hiukan, jos kuvattavana on kohde, joka voi tuottaa moiree-ilmiötä. Toiminnossa on kaksi asentoa, mutta emme juuri nähneet eroja niiden välillä. Vakaus tulee käyttöön myös, kun aktivoidaan Pixel Shift Resolution -toiminto, joka ottaa neljä kuvaa mikroskooppisen lyhyen matkan päästä toisistaan ja yhdistää ne yhdeksi kuvaksi. Tällöin yksityiskohtien tarkkuus paranee hieman erityisesti tummilla alueilla, mutta kokeissamme tuloksena oli myös hiukan rosoisia siirtymiä yksityiskohdasta toiseen. Emme voikaan suositella tämän toiminnon käyttöä. Se vaatisi, että kamera on jalustalla ja kohde täysin liikkumaton, jolloin taas kuvanvakain on tarpeeton.
Kaiken kaikkiaan KP on mielestämme erinomainen valinta maisemakuvaukseen, muotokuviin ja muihin kuviin, joissa kohde on paikoillaan. Sen sijaan se ei ennen kaikkea automaattitarkennusjärjestelmänsä takia ole hintaluokkansa paras valinta urheilu- ja toimintakuvaukseen.

Arvio

Kamera on hyvin tiivistetty, ja liikkuva näyttö ilahduttaa. Lisäksi pakettiin
kuuluvat vaihdettavat otekahvat ovat nerokas yksityiskohta.
Kuvanlaatu ei ole aivan huippuluokkaa, ja KP jää monessa suhteessa näppärän, vain noin 1000 euroa maksavan pikkuveljensä K-3 II:n varjoon.

Ominaisuudet

Merkki
Pentax
Megapikseliä
24
Polttovälikerroin/optinen zoom
1,5
LCD-näyttö
3
Kuvaa/sekunti
7
Suurin ISO
819200