Sony a5000

Ei ole mikään salaisuus, että matkapuhelimet ovat iskeneet tuntuvan lommon taskukameroiden myyntiin. Toisaalta on niinkin, että matkapuhelimen vuoksi moni on tunnistanut uinuneen valokuvausintonsa ja huomannut, että pienen kamerakännykän kyvyille toden totta on ahtaat rajoituksensa, mitä kuvanlaatuun ja zoomaukseen tulee. Ja juuri tässä kohdassa Sony a5000 astuu mukaan kuvaan.

Hinnan, 269 gramman painon ja vain 110 x 63 x 36 mm:n koon vuoksi a5000 on juuri se kamera, jota moni perhekuvaaja haluaa mukanaan kanniskella. Vain Panasonic Lumix DMC-GM1 on kymmenisen prosenttia pienempi ja kevyempi, mutta myös sen kuvakenno on pienempi.

A5000:ssa on se mielenkiintoinen yksityiskohta, että sillä on yhtä helppoa ottaa omakuvia kuin matkapuhelimellakin – näyttö voidaan kääntää kameran yli osoittamaan eteenpäin. Zoomaus ja valotuksen säätäminen on helppoa silloinkin kun kamera osoittaa kohti kuvaajaa itseään. Omakuvien ottamista helpottaa sekin, että 16–50 mm:n pakettiobjektiivin laajakulmapää vastaa 24 mm:ä, ja sen lähin tarkennusetäisyys on 25 cm. Se riittää ryhmäkuvankin ottamiseen niin, että myös kuvaaja itse voi olla mukana. Kameran pieniin mittoihin on saatu mahtumaan esiin ponnahtava salama. Se pystyy tietysti tallentamaan Full HD -videota ja panoraamoja. Videon ääni on kuitenkin kehnonpuoleinen, eikä erillistä mikrofonia voida käyttää. Kamerassa on myös monia erilaisia tehosteita. Kuvaaja voi siis kokeilla esim. jyrkkää kontrastia, pastellivärejä ja mustavalkoista. Kameran wi-fi-yhteys voidaan kytkeä päälle NFC:n kautta, joten kuvat saadaan saman tien esim. Facebookiin tai Flickriin. Kameraa voidaan myös hallita mobiililaitteella.

Kolme täysautomatiikkaa

Sony varmaan olettaa, että useimmat a5000:n omistajat käyttävät täysautomatiikkaa. Sonyn ratkaisu tarjota P-ohjelman lisäksi sekä useimmat säätömahdollisuudet lukitseva Paras Auto -automatiikkka että aiheen tunnistava Intelligent Auto -automatiikka on hiukan hämmentävä. Se on aloittelijalle varma valinta. Automatiikathan ovat yleensä hyviä ja varmoja, mutteivät erehtymättömiä. Harrastelija valitsee yleensä P-ohjelman, koska siinä säädöt ovat käytettävissä. Sony on onneksi luopunut NEX-kameroiden valikkojärjestelmästä ja käyttää a5000:ssa RX-malliston paljon parempaa valikkojärjestelmää.
Kameran tarkennus toimii hyvin eikä harhaile, vaikka pääkohde olisi aivan kuvan laidalla. Jos halutaan tarkentaa johonkin muuhun kuin siihen, mitä kamera valitsee, on tarkennuspisteen käsin valitseminen vaivalloista. Ja tästä pääsemmekin arvioimaan kameran näyttöä.

Näyttö on kameran heikko kohta

Näyttö on koko kameran heikoin kohta. Se olisi ollut paljon johdonmukaisempi – varsinkin matkapuhelimesta kameraan vaihtavalle – jos se olisi ollut kosketusnäyttö, kuten NEX-5T:ssä. Silloin esimerkiksi kuvan voisi tarkentaa vain koskettamalla sormella haluttuun kohtaan.

Näytön epätarkkuus on kuitenkin pahinta. Värit ovat usein voimakkaan kellertävät, vaikka valmis kuva ei ole. Näyttö voi kaiken huipuksi näyttää valotuksen 0,7 aukon verran väärin, minkä vuoksi valotimme monta kertaa väärin. Näytön valoisuutta voidaan säätää, mutta siitä ei ole apua. Lopulta yritimme vain arvata, pitikö valotuksen korjausta käyttää. Näin kuvista tulikin yleensä hyviä, mutta aloittelijalle ei tällaisesta menetelmästä ole juuri mitään apua.

Kohina pysyy yleensä hyvin kurissa, mutta yli ISO 6400:ssa kohinanvaimennus on niin voimakasta, että terävyys kärsii. Tämän hintaiseksi kameraksi yksityiskohtien toisto on kuitenkin oikein hyvää. Värit ovat yleensä hyvin kohdallaan Intelligent Autolla. Muulloin on tulos paras, kun värikylläisyydeksi valitaan Vivid, ellei kysymys ole muotokuvista. Vakioasetuksia kannattaa käyttää myös, jos aiheen värit ovat herkät. Kamera tallentaa raakatiedostoja, mutta jos kuvaamisen ottaa näin vakavasti, kannattaa saman tien hankkia pystyvämpi kamera.

Conclusion