Fujifilm X-A1

Ei ole epäilystäkään siitä, että Fujifilm kehittää X-sarjaa tosissaan. Sen huomaa jo tähän järjestelmään saatavilla olevien objektiivien valikoimasta. Objektiivimalliston uusimmat jäsenet ovat XF 23 mm 1,4 R ja XF 27 mm 2,8, joiden kuvakulmat vastaavat kinokameran 35 ja 40 milliä. Nämä kaksi terävästi piirtävää objektiivia sopivat tietysti myös malliin X-A1, joka on X-sarjan halvin kamerarunko. X-A1-pakettiin kuuluu objektiivi 16–50 mm F3,5–5,6. Se ei piirrä yhtä terävästi koko kuva-alalla kuin kaksi edellä mainittua objektiivia. Pakettia myydään edullisimmillaan alle 650 euron. Se on sopiva hinta sille, joka haluaa kokeilla ensi kertaa, millaista on kuvaaminen peilittömällä järjestelmäkameralla.
Ensi silmäyksellä X-A1 muistuttaa Fujifilmin mallia X-M1. Kummassakin on 16 megapikselin kuvakenno ja kääntyvä kolmen tuuman näyttö, jonka tarkkuus on 920 000 pikseliä. Kummassakaan kamerassa ei ole sen paremmin elektronista kuin optistakaan etsintä. Kameroiden erona on ennen kaikkea kuvakennon tekniikka. X-A1:ssä on tavanomainen cmos-kenno Bayer-värisuotimineen, kun taas muissa X-sarjan malleissa on Fujifilmin X-Trans-kenno. Näiden kahden kennon kuvanlaatu on selvästi erilainen, eikä X-A1 ole yhtä hyvä kuin X-M1.

Vaihteleva kuvanlaatu

X-A1 toistaa värit useimpien muiden Fujifilmin kameroiden tapaan melko viileinä, mutta etenkin sinisistä väreistä puuttuu luonnollisuutta, ja sen takia esimerkiksi kirkas, syvänsininen taivas vivahtaa liikaa syaaniin. Myötävalossa kamera ylivalottaa suunnilleen 1/3 aukkoa, mikä tarkoittaa myös sitä, että kuvien kontrasti on hiukan liian voimakas ja että ihon värit palavat helposti puhki. Pakettiobjektiivi piirtää keskeltä terävästi, mutta uloimmissa kulmissa voi havaita epäterävyyttä. Yksityiskohtien toisto on kohtalaisen hyvä, kun otetaan huomioon, että kamerassa on 16 megapikselin kenno, mutta 24 milliä vastaavalla lyhimmällä polttovälillä vääristymä on melko voimakasta. Kohinaa näkyy vasta herkkyydestä ISO 12 800 alkaen, mutta kohinanvaimennus on liiankin voimakasta ja lisää epäterävyyttä sekä pehmentää yksityiskohtia herkkyydestä ISO 3200 alkaen. Se on harmillista.
Fujifilm X-A1 noudattelee muiden X-sarjan kameroiden tapaan retrohenkistä muotoilua. Kameran päällys on nypytettyä nahkajäljitelmää, ja värivaihtoehdot ovat musta, sininen ja punainen. Takana kaikki painikkeet ovat oikealla puolella, ja kameran käyttömukavuutta puoli- ja täysautomaattisilla ohjelmilla lisäävät etenkin kaksi pyöritettävää valitsinta, erityinen videolaukaisin ja Fn-painike. Tarkennus käyttää 49 tarkennuspistettä, ja aktiivinen piste valitaan Menu-painiketta ympäröivillä neljällä painikkeella. Kuvausotteen tukevuuden kannalta kamera on liian pieni. Kamerassa on Samsungin ja Sonyn tapaan wi-fi-verkkoyhteys, mutta X-A1:n langattomat ominaisuudet eivät ole kilpailijoiden tasolla, koska puhelimessa toimivalla Fujifilm Camera -sovelluksella voidaan vain siirtää kuvia puhelimeen, mutta kameran kauko-ohjaus ei ole mahdollista. Kuviin voi liittää paikannustiedot, kun käytössä on paikantava älypuhelin, jossa toimii edellä mainittu Fujifilmin sovellus. X-A1:ssä on sisäinen salama, joka sopii lähinnä täytesalamaksi, sillä sen ohjeluku on vain 7.

Ei kosketusnäyttöä

Kääntyvää näyttöä voidaan kallistaa 120 astetta ylös ja 80 astetta alas. Se ei kumma kyllä ole kosketusnäyttö. Siksi kuvattaessa joutuu käyttämään ahkerasti Q-nappia, jonka takana ovat kaikki keskeiset toiminnot. Oli mukava havaita, että kameran valikoista löytyy edelleen Fujifilmin mainio filmityyppien jäljittely. Sen avulla voi muokata jpeg-kuvien värisävyjä ja rakeisuutta sellaiseksi, että kokonaisuus muistuttaa jotain Fujifilmin maineikkaista filmeistä Provia, Velvia ja Astia. Kameralla voi kuvata Full HD -videota, jonka tarkkuus on 1920 x 1080 pikseliä ja kuvanopeus 30 kuvaa sekunnissa. Videon laatu on asiallinen, mutta ei yhtä hyvä kuin Samsungin ja Sonyn peilittömissä järkkäreissä.

Conclusion