FUJIFILM X-A10

Fujifilm X-A10 on järkevä järjestelmäkamera, joka ei maksa omaisuuksia ja ottaa hyviä kuvia. Sitä paitsi sillä on hauskaa ja kiinnostavaa leikkiä. Se on pieni ja kevyt, ja muotoilussa on ripaus tyylikästä retroa. Kamera reagoi nopeasti ja täsmällisesti laukaisimen painallukseen ja ottaa kuusi kuvaa sekunnissa. Valotus on varma. Värit ovat kylmänpuoleiset, mutta automaattisen valkotasapainon voi säätää valikosta pysyvästi lämpimämmäksi. Kuvaaja saa siis sellaisen värimaailman kuin haluaa. X-A10 ottaa raakakuvia, mutta myös jpg-kuvien dynaaminen alue on laaja, joten kuvankäsittelyllä pääsee hyviin tuloksiin. Tarkkuus on 16 megapikseliä, mikä ei nykypäivänä tunnu kovin vaikuttavalta, mutta riittää tavallisiin tarkoituksiin. Toisin kuin kalliimmat Fujifilm-kamerat, joissa on Fujifilmin X-Trans-kenno, X-A10 käyttää tavallista Bayer-suodinta, joka jakaa perusvärit punaiseen, vihreään ja siniseen. Kennotyyppi, jota monet muutkin merkit käyttävät, toimii hyvin X-A10:ssä.
Näytön voi kääntää ylös rungon päälle, mikä sopii selfie-kuvaukseen. Valitettavasti salamakuvausta haittaa se, että salama ponnahtaa näytön eteen.
Kamerassa on aiheentunnistusohjelma, joka toimii hyvin. Toisin kuin X-sarjan kameroissa yleensä, X-A10:ssä on ohjelmakiekko, josta voi valita eri aiheohjelmia. Näytön numerot ja kirjaimet ovat kovin pienikokoisia. Näyttö ei ole kosketusnäyttö, ja tarkennuspisteen valinta 49 tarjolla olevan joukosta vaatii monta painikkeen näppäilyä. Kun otimme tavallisia kuvia myyntipaketin 16–50 mm:n objektiivilla, kaikista kuvista tuli kuitenkin tarkkoja.

Objektiivi on huokeaa XC-laatua, mutta se toimii hienosti, ja optisesti se on ehkä luokkansa paras, sillä se tekee erittäin tarkkaa jälkeä kuvan keskustassa kaikilla aukoilla ja polttoväleillä eikä kuvissa näy häiritsevää vinjetointia eikä vääristymiä. 16 mm:n polttovälillä kuvat eivät ole nurkista aivan teräviä polttoväleillä F3,5–F5,6, mutta keskeltä nekin ovat täysin teräviä. Kohina on hyvin hallinnassa ISO 12 800:aan asti, mutta suurimmalla ISO-herkkyydellä 25 600 kameran kohinanpoisto näkyy. Vain sinertävä värimaailma ja vaatimaton tarkkuus verottavat pisteitä sen verran, että kuvanlaatu ei yllä huippuarvosanaan.
X-A10:ssä on hauska, klassinen Fujifilm-yksityiskohta. Analogisen kauden loppupuolella Fujifilmin ammattilaistason diafilmit olivat käytännöllisesti katsoen päihittäneet Kodakin vastaavat. Fujifilm on tuonut X-kameroiden jpg-tiedostoihin uudelleen ne värit, kontrastit ja terävyyden, jotka olivat leimallisia Provia-, Velvia- ja Astia-filmeille. Jos otit diakuvia tuolloin, pidät varmasti tästä ominaisuudesta. Jos et ottanut, käytä Velviaa standardina ja siirry Proviaan tai mahdollisesti Astiaan, jotta saat herkemmät sävyt näkyville.
Kamerassa on wi-fi, ja sillä voi kuvata videota, tosin vain Full HD -laatuisena. Toisaalta kamera siirtyy videokuvaukseen heti, kun painetaan videopainiketta. Kameraa ei siis tarvitse erikseen asettaa videotilaan, jos kuvauskohde tuntuu yhtäkkiä vaativan elävän kuvan tallentamista. Kamerassa on vain yksi ohjelmoitava toimintopainike. Sen oletussäätönä on ISO-herkkyys, mikä on järkevää, mutta valittavana on myös 24 muuta mahdollisuutta. Kamerassa on kaksi säätökiekkoa, joita molempia pitää valitettavasti säätää peukalolla. Tavallisesti se tuskin paljon haittaa, mutta olisi ollut hieman parempi, jos toinen kiekoista olisi sijoitettu kameran etupuolelle, kuten esimerkiksi Fujifilm X-T1:ssä ja X-T2:ssa, jolloin toista kiekkoa olisi voinut säätää peukalolla ja toista etusormella.
On yksi pieni, näppärä ja korvaamaton yksityiskohta, jossa vain Fujifilm kunnostautuu tässä kameraluokassa: kameran mukana tulee hyvä vastavalosuoja. Se on kullanarvoinen kuvanlaadun kannalta, sillä se suojaa etulinssiä aivan samoin kuin me suojaamme silmiämme voimakkaassa auringonvalossa. Muihin kameroihin se täytyy ostaa lisävarusteena, jos sellaista ylipäätään on saatavissa. Fujifilmillä se on automaattisesti mukana, mikä on merkki siitä, että kuvanlaatuun suhtaudutaan vakavasti.
Hinnaltaan X-A10 on järkevässä suhteessa Olympus PEN E-PL8:aan ja Panasonic Lumix DMC-GM5:een, kun taas Sony A6000:een saa etsimen samaan hintaan. Voidaan toki keskustella siitä, eikö innostunut kuvaaja haluaisi rahoillaan enemmän, esimerkiksi peilillisen Nikon D3400:n. Fujifilm X-A10 on kuitenkin pieni, kevyt ja tyylikäs kamera eikä sellaisena mikään huono valinta.

Conclusion