Fujifilm XF1

Meille nykykameroihin tottuneille Fujifilm XF1 on ulkonäkönsä puolesta kummastus, koska sen käsittelemiseen tarvitaan kahta kättä. Kamera näet käynnistyy objektiivia vetämällä ja vääntämällä, ja zoomaaminenkin vaatii kaksi kättä, koska objektiivia väännetään kuten peilijärjestelmäkameroissa ja Fujifilm X10 -mallissa. Syksyllä julkistettu XF1 ei ole mikään halpispokkari, ja tämä polttovälialueeltaan maltillinen (25–100 mm) kamera vetoaa laatutietoisiin kuluttajiin. Fujifilm ei ole panostanut ainoastaan muotoiluun ja tyyliin vaan myös kuvanlaatuun, joka onkin erityismaininnan arvoinen tekijä. Esimerkiksi tämän kameran kuvakenno on peräti 40 prosenttia suurempi kuin useimmissa muissa kompakteissa harrastajakameroissa, ja tämä näkyy myös jäljessä. Suurilla ISO-herkkyyksillä otetuissa kuvissa on vähän kohinaa, ja Fujinon-optiikka piirtää tarkasti, vaikkakin kromaattista poikkeamaa ja tynnyrivääristymää esiintyy laajakulmalla. Molemmista tosin pääsee helposti eroon kuvankäsittelyssä.

Värit toistuvat hyvin

Valkotasapaino ei osu aivan kohdalleen sekavalossa, jossa useimmilla muillakin kameroilla on yleensä vaikeuksia. Kolmituumainen lcd-näyttö kuitenkin toistaa värit varsin mallikkaasti, vaikka siinä ei olekaan kuin 460 000 pistettä.
Kun XF1:llä kuvaa jonkin aikaa ja tottuu sen toimintoihin, huomaa, että kamerassa on paljon käteviä ominaisuuksia, kuten uudentyyppinen E-Fn-painike, jonka avulla voi näytön kautta uudelleenmääritellä kuuden muun sen yläpuolella olevan painikkeen tehtävät.
Varustukseen kuuluvat monet erilaiset tehosteet, esimerkiksi mahdollisuus ottaa panoraamakuvia sivuttaisliikkeessä. Valittavana on myös nk. lelukameratehoste sekä huomionarvoinen Dynamisk Tone -suodintehoste.
Fujifilm ilmoittaa akun kestoksi 300 laukausta, joka on hivenen optimistinen lupaus; todellisuudessa virta loppuu ennen sitä.

Conclusion