Leica D-Lux 7

Leica D-Lux 7 eroaa sileän pintansa ansiosta muista saman hintaluokan kompaktikameroista ja on sekä ylellinen että huomaamaton. Valitettavasti minimalistinen muotoilu merkitsee sitä, että kamerasta ei saa hyvää otetta. Ulkokuorta lukuun ottamatta D-Lux 7 muistuttaa paljolti Panasonic Lumix DC-LX100 II:a. Kaikki painikkeet ja säädöt ovat täsmälleen samoissa kohdissa, ja toimintopainikkeita on yhtä paljon, vaikkei se näykään painikkeiden nimissä. Zoomobjektiivi vastaa samoin 24–75 mm:n polttovälialuetta, ja valovoima on komeat F1,7–F2,8.
Toisinaan olemme voineet todeta, että kuvanlaatu on erilainen Panasonicin ja Leican kaksosissa, mutta tällä kertaa niin ei valitettavasti ole laita. Kuten emme olleet vakuuttuneita LX100 II:n kuvanlaadusta, emme myöskään ole ihastuneita siihen, mitä Leica saa irti Micro Four Thirds -kennosta. Tarkkuus ei ole huippuluokkaa, mikä näkyy erityisesti kuvan kulmissa, myös keskialueen aukoilla, joilla tarkkuuden pitäisi olla parhaimmillaan. Kaipaisimme enemmän yksityiskohtia 16,8 megapikselin kennolla. Värintoisto on luonnollinen ja värit puhtaat. Kohina on hyvin hallinnassa ISO 6400:aan asti.
Näyttö on kosketusherkkä, ja esimerkiksi tarkennuspiste voidaan asettaa sormin, kun etsin on silmällä. Kaipasimme joystickiä tarkennuspisteiden hallintaan, samoin sitä, että näyttöä voisi kääntää. Automaattitarkennus kylläkin reagoi nopeasti ja tarkasti.
D-Lux 7 tarjoaa monia hienouksia sekä käytön että langattomien yhteyksien suhteen, mutta suurin ero verrattuna LX100 II:een on hinta. LX100 II maksaa 1090 euroa – siis noin 110 euroa vähemmän – mutta se ei tietenkään tuota samaa nautintoa kuin aidon Leican piteleminen käsissä.

Conclusion