Leica M (Typ 262)

Leica M (Typ 262) ei avusta lainkaan kuvaamisessa. Tarkentaminen tehdään käsin mittaetsimen avulla. Etsin näyttää keskiosassa kuvan kahtena. Tarkennusrengasta kiertämällä kuvat yhdistyvät. Silloin kuvasta tulee terävä. Valotusajan valintakiekosta voi valita A-asennon, jolloin kuvaajan tarvitsee valita itse vain aukko. Kamera asettaa valotusajan automaattisesti. Mitään muuta automaattista kamerassa ei ole. Siksi kuvaajan on luotettava itseensä valokuvaajana ja hallittava tarvittava tekniikka. Muuten ei synny kelvollisia kuvia. Yhdessä asiassa Leica M auttaa kuvaajaa. Se auttaa saamaan tyydytyksen siitä, että on osannut ratkaista tekniset vaikeudet ja ottaa teräviä kuvia ihan itse, vanhojen valokuvauksen legendojen tapaan. Kamera on typistetty versio Leica M (Typ 240) -kamerasta. M (Typ 262) ei tallenna videota. Siinä ei ole myöskään etsinkuvan suoratoistoa tai elektronista etsintä. Valotuksenmittauskin on näin yksinkertaisempaa.
Erityisesti pienillä ISO-herkkyyksillä kuvanlaatu on vaikuttava. Erinomaiset objektiivit auttavat kontrastin ja terävyyden hallinnassa. Kuvattaessa herkkyydellä ISO 3200 kuvissa näkyy kaikissa valaistuksissa pientä mutta näkyvää kohinaa. Valotus ja valkotasapaino eivät ole kovin tarkkoja. Mittaus painottaa kuvan keskiosaa huomattavasti enemmän kuin (Typ 240) -kameran useita alueita painottava mittaus. Jos kuvaaja osaa käyttää valotuksenkorjailua, kameralla saa terävämpiä kuvia kuin useimmilla muilla kameroilla.

Kukaan ei valitse Leicaa sen takia, että se olisi edullinen. Käsintehty saksalainen laatukamera maksaa. Leica kuitenkin pitää hinnan antaman lupauksen paremmin kuin mikään muu kameravalmistaja. Toimituksen objektiivivalinta tähän kameraan olisi Leican M 35 mm F2,4 ASPH, jolla on hintaa 1900 euroa. Toinen hyvä valinta olisi Summarit-M 75 mm F2,4, joka maksaa noin 1700 euroa. Jos objektiiveihin pystyy investoimaan enemmän, kannattaa harkita myös 35 mm F1,4 -objektiivia noin 4700 euron hintaan ja 90 mm F2 apo -objektiivia noin 4100 euron hintaan.
Leica M (Typ 262) -kameran valikko on yksi markkinoiden yksinkertaisimmista. Siinä on vain 24 eri kohtaa. Valikkoa ei ole suomennettu. Valittavana on esimerkiksi englanti tai saksa. Valikossa ei voi tehdä kovin paljoa säätöjä. Näkyvissä on ainoastaan valotusaika, valotuksenkorjailun ja käytetyn objektiivin tiedot. Isovelimallin etsimessä pystyy näkemään myös esimerkiksi ISO-herkkyyden ja valotuksenmittaustavan.
Jos näiden ominaisuuksien kanssa elää, kannattaa valita 262-malli ja säästää 1500 euroa. Muut erot ovat nimittäin pieniä ja kosmeettisia. Leica M-E (Typ 220) on edullisempi, noin 5100 euroa. Se on kuitenkin huomattavasti yksinkertaisempi kamera. Siinä on 2,5 tuuman näyttö ja ccd-kenno. Kaikissa kolmessa on kinokoon kenno.
Leica M:n ostaminen tarkoittaa valokuvaamisen perinteisen asettamista tekniikan edelle. Se on sitä hyvässä ja pahassa. Koska kamerassa ei kerran ole etsinkuvan suoratoistoa, suljin voisi hyvin suojata kennoa pölyltä silloin, kun kameralla ei kuvata. Lisäksi kamera on muutamassa kohdassa hiukan liian vanhanaikainen tyydyttämään nykykuvaajan makua. Esimerkiksi sd-kortin vaihtamista varten on irrotettava koko kameran alaosa. Liikesarja on tuttu ajoilta, jolloin M-sarjan kameroihin vielä vaihdettiin filmiä. Etsimessä pitäisi ehdottomasti olla diopterisäätö. Leica M -kameroihin voi toki ostaa korjauslinssejä, joilla etsinkuvan saa sovitettua omaan näköön. Ne kuitenkin maksavat noin 130 euroa kappale. Toisaalta kameran mukana tulee täysversio Adoben Lightroom CC -raakakuvamuuntimesta.
Kaiken kaikkiaan Leica M (typ 262) on kiehtova kamera. Jos ei haaveile juuri videoiden kuvaamisesta, kyseessä on 35 mm:n kameroiden arkkityyppi. Siis erinomainen valinta myös suhteessa muihin M-sarjan kameroihin.

Conclusion