Leica SL2

Edeltäjämalli SL:n tavoin tämä peilitön kinokoon SL2-järjestelmäkamera on alumiinia ja olemukseltaan hieman kuin panssarivaunu – painoakin on lähes kilo. Sitä on kuitenkin pyöristetty, joten koko unohtuu nopeasti.

Kuvasimme sekä 28–90 mm:n zoomilla ja kiinteällä 35 mm:n optiikalla, jotka molemmat tasapainottivat SL2:ta hyvin. Kun uusiin painikkeisiin on lisätty peräti opasteet, on käyttö entistä selkeämpää. Valikkopainikkeen yksi painallus vie pikavalikkoon, jossa säädöt voi tehdä hienolla ohjaussauvalla tai kosketusnäytöllä. Kahdella painalluksella pääsee syvemmälle valikkoon. Suuri säätöpyörä pyörii kevyestisti, jopa niin kevyesti, että asetuksemme muuttuivat usein vahingossa. Tähän kohti jäimme kaipaamaan lukitusta.

Kinokennon resoluutio on 46,7 megapikseliä. Valokuvat ovat erittäin yksityiskohtaisia kuten samantasoisella Panasonic Lumix DC-S1R:lläkin otetut, kun taas SL2-värit ovat neutraalimmat. Kuvien dynaaminen alue on suuri ja kohina hienosti hallinnassa. Etsimen tarkkuus on 5,76 miljoonaa pistettä ja päivitystaajuus 120 kuvaa sekunnissa, joten etsinkuva on häikäisevän selkeä. Automaattitarkennus on perua Panasonicin S-malleista ja perustuu vain kontrastiin eikä siis ole yhtä nopea ja tarkka kuin Sony A7R IV:ssä. Kasvojentunnistus toimii erinomaisesti, mutta silmäntunnistusta ei ole. Kaipaisimme sitä erityisesti muotokuvaukseen.

Leica hankitaan usein järjen sijaan tunnepohjalta. Muotoilultaan uutuusmalli on miellyttävä, mutta SL2 maksaa noin tuplasti vastaavaan Panasonic-kameraan verrattuna, ja hieman halvempi Sony A7R IV lyö sen sekä kuvanlaadun että tarkennuksen puolesta.

Conclusion