Nikon D5200

Tämä uusi pieni peilijärkkäri sijoittuu aloittelijoille suunnatun D3200-mallin ja aktiiviharrastajamalli D7000:n väliin. Pikkuveljeltään tämä mallin on perinyt muotoilun, wi-fi-mahdollisuuden sekä kuvakennon ja -prosessorin. D7000:sta se taas on perinyt 39 pisteen tarkennusjärjestelmän ja erinomaisen valotusmittarin kohteentunnistuksineen. D5200:lla on omatkin vahvuutensa, erityisesti komen tuuman näyttö, joka kääntyy kaikkiin suuntiin. Sen kuva on terävä ja valikkojärjestelmä graafisesti selkeä – ei kuitenkaan yhtä selkeästi strukturoitu kuin kovimpien kilpailijoiden vastaavat. Etsin on pentapeilityyppinen ja tämän takia ei kovin kirkas. Etsinkuva on hieman yllättäen aavistuksen pienempi kuin pienemmässä D3200-mallissa.
Kamera on niin pieni, kevyt ja kompakti, että se sopii parhaiten pieniin käsiin. Painikkeet ovat sopivissa kohdissa ja helpot käyttää, myös etsimeen katsottaessa. Kumma kyllä tässä kamerassa on infopainike ja myös oma valitsin jatkuvalle kuvaukselle, muttei ISO-herkkyydelle ja valkotasapainolle. Yhden näistä toiminnoista voi sälyttää myös kamerarungon vasemmalla puolella sijaitsevalle Fn-painikkeelle. Kamera reagoi nopeasti ja sen automatiikka toimii hyvin. Sarjakuvausnopeus on viisi kuvaa sekunnissa, mikä riittää useimmille harrastajille.

Helppo äänenvaimennus

Tässäkin mallissa on hiljainen kuvaustila, jolla peilinpalautusmekanismin äänet saadaan tavallista hiljaisemmiksi. Toiminto voidaan saada esiin pitämällä laukaisinta osittain pohjassa, jolloin peili nousee yläasentoon.
Siirtyminen suorakatselu- tai videotilaan käy helposti ohjelmavalitsimen vieressä olevan nerokkaan vivun avulla.
Pieni EN-EL14-akku, jota käytetään myös muutamissa Nikonin kompaktkameroissa, riittää valmistajan lupaamaan laukausmäärään.
D5200:ssa on 24,1 megapikseliä. Se on ennätys omassa luokassaan ja samaa luokkaa kuin D3200:ssa, jossa niitä on 24,2. Tästä huolimatta se ei tee pesäeroa kilpailijoihinsa ykrityiskohtien toistossa. Arkkivihollinen EOS 650D pärjää vähintään yhtä hyvin 17,9 megapikselillään.
Kuvien terävöinti on maltillista, mikä sopii hyvin ihmisihon toistoon, mutta yksityiskohtien tarkkuutta vaativissa kuvissa täytyy lisäterävyyttä tuoda kuvankäsittelyn kautta. Valotus on hyvä ja tarkka, ja kontrasti ja värit ovat kauniit. Lisäksi D5200:ssa on todella hyvä HDR-automatiikka. Päinvastoin kuin kalliimmissa Nikon-malleissa valkotasapainon asettaminen käsin on helppoa.
Rakeisuus alkaa näkyä herkkyydellä ISO 800 ja häiritä suunnilleen ISO 6400:n paikkeilla, ja ISO 25 600:n käyttöä kannattaa välttää. Samoilla arvoilla Canon EOS 650D tekee siistimpää jälkeä.
D5200:aa myydään Suomessa kahtena eri pakettina, joista toisessa on 18–55mm / 3.5-5.6G VR AF-S DX Nikkor -objektiivi ja toisessa 18–105 VR. Tämä viimeksi mainittu on teräväpiirtoisempi ja monikäyttöisempi näistä kahdesta. Tässä jutussa ilmoitettu hinta koskee pelkkää runkoa. Kameraan saa wi-fi-ominaisuuden 50 euron hintaisella WU-1a-mobiiliyhteyssovittimella ja kuviin paikannustiedot 200 euron hintaisella GP-1-lisälaitteella. Lisäksi kameraa voi ohjata Nikonin langattomilla kauko-ohjaimilla.

Kummallista hintapolitiikkaa

Tehdäkseen D5200:sta mahdollisimman houkuttelevan valmistaja on tehnyt siihen tehosteita kuten miniatyyritehosteen sekä uutuuden, jolla on helppo jättää värit yhteen kohteeseen ja tehdä kuvasta muuten mustavalkoinen. Tehoste soveltuu myös videoon, jonka tarkennus on muuten päivitetty automaattiseksi ja joka tunnistaa ihmiskasvot. Videointi tarkennuksineen on äänetön ja yhtä nopea kuin kilpailija Canon EOS 650D:n vastaava.
Hinnan puolesta D5200 on väärällä hyllyllä, sillä se maksaa lähes saman verran kuin laadukkaampi D7000. Pienempi D3200 muistuttaa D5200:ta, joskaan ei upean näytön osalta, ja on nyt jo lähes puolta halvempi. D5200 on kilpailukykyinen kamera, jos sen hinta putoaa. Jos ei, suosittelemme D3200:aa tai D7000:ta.

Conclusion