Nikon D800

Kohinan puolesta D800 on samaa tasoa kuin Canon EOS 5D Mark III vielä herkkyydellä ISO 800, mutta tämän jälkeen kohina lisääntyy. Kuvaprosessorin vaikutus selittänee sen, että kohina-arvot ovat samanlaiset kuin D610:ssa, jossa on 24,7 megapikselin kenno. Nikonin värintoisto on erinomainen ja sitä voi säätää monipuolisesti. Hyvä yksityiskohta on se, että kuvaaja voi valita, neutraloiko automatiikka värit täysin vai ottaako se huomioon joidenkin kohteiden luonnostaan lämpimät värit. Kamera korjaa valmistajan omien objektiivien optiset virheet. Valotus­automatiikka toimii luotettavasti, eikä valotuksenkorjausta tarvita yhtä paljon kuin Canonin mallissa Mark III. Testissä käytetty objektiivi oli noin 1700 euron hintainen AF-S 24–70 mm F2,8. Se muodostaa D4:n kanssa tasapainoisen kokonaisuuden, mutta on D800:ssa iso ja painava. Sopivampi vaihtoehto voisi olla 1100 euron hintainen AF-S 24–120 mm. Tavanomaisen D800:n lisäksi markkinoilla on malli, jonka kennon edessä ei ole alipäästösuodinta ja joka maksaa noin 2800 euroa. Kuvanlaadussa näiden kahden mallin ero on erittäin vähäinen.

Ammattitason säätimet

Nikonin harrastajamalleissa, myös D610:ssä, on pyöritettävä automaattitoimintojen valitsin, mutta ammattikameroissa, kuten D800:ssa, on painikkeet, joilla valitaan valotus, ISO, valkotasapaino ym. Tämä voi vaikuttaa kömpelöltä, mutta käyttötapaan tottuu nopeasti, ja ammattikuvaajan kannalta on tärkeää, että iso D4-runko ja pienempi D800 ovat tässä suhteessa samanlaiset. Etsin ja näyttö ovat erinomaisia, ja kuvaus­ergonomiassa ei ole Nikonin voittanutta. Tarkennus on nopea ja tarkka. Nopeissa tilanteissa alkaa joskus harmittaa, että sarjakuvausnopeus on täyttä kuvakokoa käytettäessä vain 4,6 kuvaa sekunnissa. Jos valitaan kuvakooksi pienempi DX ja käytetään akkukahvaa, suurin kuvausnopeus on kuusi kuvaa sekunnissa.

Conclusion