Olympus OM-D E-M1 Mark II

Olympuksen uuden huippumallin tekniset tiedot eivät sinänsä hätkähdytä. Micro Four Thirds -kenno on selvästi pienempi kuin APS-C – kinokoon kennosta puhumattakaan. Tarkkuus on 20,2 megapikseliä, mikä on ihan hyvä, muttei ole erityisen vaikuttava. Käytännössä kamera kuitenkin osoittautuu mainioksi. Jos vertaa Sonyn APS-C-kennolliseen huippumalliin A6500:aan, pienellä ISO-herkkyydellä pitäisi katsoa todella tarkkaan, että näkisi eron vastaavissa otoksissa. Käytännössä on mahdotonta nähdä eroa näiden kameroiden tarkkuudessa ja yksityiskohtien toistossa. Molempia kameroita koskee, että niiden kuvan laatu on hieno A3-tulostuskokoon asti, ja sitä suurempaa kokoa tarvitaankin vain harvoin.
Kohinanpoiston vaikutukset alkavat näkyä ISO 400:sta alkaen jpg-kuvissa. Se lisääntyy ja tulee merkittäväksi ISO 12 800:sta. Raakatiedostoissa suurimmilla herkkyyksillä näkyy kohinaa. Photo­shopissa emme kuitenkaan voineet poistaa sitä paremmin kuin kamera, jonka kohinanpoisto siis toimii hyvin. Muuten valotus on toimiva ja värit ja kontrasti miellyttävät. Jpg-kuville pystyy määrittämään halutut arvot etukäteen. Heikkoutena on, että jatkuva automaattivalotus ei ole niin tarkka kuin muissa saman hintaluokan kameroissa. Se koskee ennen kaikkea tilanteita, joissa kuvauskohde liikkuu kuva-alalla ja tarkennuksen pitäisi seurata kohdetta. Toisaalta kamerassa on valittavana valtavasti toimintoja. Suosikkimme on mahdollisuus ottaa 60 kuvaa sekunnissa täydellä tarkkuudella ilman automaattitarkennusta tai 18 kuvaa tarkennuksella.

Kamerassa on erityinen asetus suuren tarkkuuden kuvia varten. Kamera ottaa neljä kuvaa, joiden ottamisen välissä kenno siirtyy hieman, ja kokoaa kuvat yhdeksi 49,9 megapikselin kuvaksi. Toiminto ei kuitenkaan ollut erityisen vaikuttava. Kuvanlaadun ero oli minimaalinen, eikä ole suhteessa siihen vaivaan, että kamera on asetettava jalustalle ja säädettävä se. Sitä paitsi kaiken kuvaan tulevan pitää pysyä kuvan oton ajan liikkumatta.
Sen sijaan Live Composite -toiminto on nerokas. Sen avulla valotuksen saa täsmälleen kohdalleen, jos esimerkiksi maalaa valolla tai valokuvaa tähtien liikettä tai ilotulitusta pitkällä valotusajalla. Ldc-näytöltä näkee, miten kuvan valotus edistyy pitkän valotuksen aikana, ja valotuksen voi lopettaa, kun tulos on halutunlainen. Pidimme myös kuvanvakaimesta, joka vaikuttaa 5,5 valotusaskeleen verran, sekä Art-suotimista, joilla kuvaan saa erilaisia tehosteita.
Etsin on suuri, tarkka ja informatiivinen, ja se on parhaimpia näkemistämme elektronisista etsimistä. Sitä voi luonnollisesti säätää näyttämään monenlaisia tietoja, esimerkiksi histogrammin tai vesivaa’an. Näyttö on kolmituumainen ja osittain kosketuksen tunnistava. Osittain tämä tarkoittaa sitä, että kameran voi tarkentaa ja laukaista sekä tehdä osan säädöistä näytöltä, kun taas valikon selaamiseen tarvitaan painikkeiden käyttöä. OM-D E-M1 Mark II kuvaa 4K-videota joko kuvasuhteella 16:9 UHD-laatuisena, joka sopii tv- ja tietokonenäytöille, tai suhteella 17:9 DCI, jota käytetään elokuvateollisuudessa. DCI tuottaa suurempia tiedostoja, mutta toisaalta siinä näkyy selvästi enemmän yksityiskohtia kuin UHD:ssa. Kamerassa on luonnollisesti mikrofoni- ja kuulokeliitännät.
On myös mahdollista valita äänetön, jatkuva automaattitarkennus, mikä on etu, kun kuvataan videota. Tehokas kuvanvakaus pääsee oikeuksiinsa nimenomaan videokuvauksessa. Kamerassa on kaksi SD-korttipaikkaa, mikä on hyvä asia. Kuitenkin vain korttipaikassa 1 voi käyttää nopeaa UHS-II-korttia, mikä tuntuu turhalta säästäväisyydeltä. Kamerassa ei ole kiinteää salamaa, mutta sen mukana tulee pieni erillinen salamalaite, jonka ohjeluku on 9. Se ei ole yhtä kätevää kuin jos salama olisi kamerassa, mutta parempi kuin ei mitään.
Mark II:een eivät sovi samat akut kuin aikaisempaan malliin. Uudet, isommat akut ovat kolmanneksen tehokkaampia, ja niiden lataaminen kestää vain puolet aikaisemmasta.
Merkittävintä OM-D E-M1 Mark II:ssa on, että se on loistava kamera ja paras tähänastisista Micro Four Thirds -kameroista. Pienen kennon vuoksi erityisesti Micro Four Thirds -kameroiden teleobjektiiveista saadaan pienikokoisia. Esimerkiksi Olympuksen 300 mm:n F4-objektiivilla voi kuvata käsivaralta, vaikka se vastaa kuvakulmaltaan kinokoon 600-millistä. Se on tärkeää erityisesti luontokuvaajille. Uuteen huippumalliin saa myös erilaisia kiinnostavia lisävarusteita, esimerkiksi PT-EP14-sukelluskotelon, jonka hinta on noin 1500 euroa. Valitettavasti kameran hinta on noussut noin 50 prosentilla edeltävään malliin verrattuna. Paketti, johon kuuluu loistava 12–40 mm:n F2,8-teleobjektiivi, maksaa 2800 euroa.

Conclusion