Panasonic Lumix DC-GX9

Panasonic Lumix DC-GX9 -kameralla on ilo työskennellä, kun halutaan ottaa vaivihkaisia reportaasikuvia. Se on pieni, sen saa toimimaan täysin äänettömästi ja elektroninen etsin kääntyy. Jos haluaa kuvata hieman matalammalta, ei tarvitse käyttää näyttöä tai mennä polvilleen. Samalla, kun käyttää etsintä, tarkennuspisteen voi valita sormella näytöltä, mikä toimii oikein hyvin. Sekä painikkeet että säätökiekot toimivat miellyttävästi. Siirtyminen normaalista jatkuvaan automaattitarkennukseen ja päinvastoin on myös uskomattoman kätevää. Kameraa on helppo käyttää. Sen laukaisin toimii paljon pehmeämmin kuin edeltäjän, mutta silti täsmällisesti. Kuvasarjoja saa kuusi kuvaa sekunnissa ja ilman automaattitarkennusta yhdeksän, mikä on hitaampaa kuin edeltäjällä. On myös hieman yllättävää, että etsin ei ole yhtä hyvä kuin GX8:ssa. Etsinkuva on hieman pienempi, ja tarkkuus on hyvä, mutta ei vaikuttava. Sen sijaan kolmituumainen näyttö on loistava. Se on kosketusherkkä ja nivoutuu hyvin kameran muihin säätölaitteisiin. Se kääntyy kuitenkin vain ylös ja alas, kun GX8:n näyttö kääntyi moneen suuntaan. Panasonic on selvästikin tinkinyt toiminnoista saadakseen kameran koon ja painon alhaiseksi. Toisaalta kameraan on saatu mahtumaan myös pieni salama, jollaista GX8ssa ei ollut.
Kuvanlaatu on hieno. Mielestämme värit toistuvat hieman laimeina standardiasetuksilla, mutta asia on helppo korjata valikosta. Suurin ISO on 25 600, mutta pidimme maksimina ISO 6400:aa, koska muuten kohinanvaimennus on melko kovaa. Valotus toimii kohtalaisen varmasti, 20 megapikselin yksityiskohtien tarkkuus on aika hyvä, joskaan ei huippuluokkaa.

Conclusion