Pentax 645Z

Digitaaliset keskikoon kamerat ovat viime vuosina jääneet tekniikan kehityksessä hiukan marginaaliin, kun markkinoille on tullut useita järjestelmäkameroita, joissa on kinokokoinen kenno ja entistä suurempi pikselimäärä. Lisäksi keskikoon kamerat ovat todella kalliita. Esimerkeiksi sopivat Hasselblad H5D-50C ja Phase One IQ250. Kummassakin on sama Sonyn 50 megapikselin kenno. Hasselbladin runko maksaa 26 000 euroa ja Phase One IQ250 -digitaaliperä, kamerarunko ja 80 mm:n objektiivi 35 000 euroa. Ja sitten tulee markkinoille Pentax 645Z, jossa on sama kenno, mutta jonka hinta on alle puolet kilpailijoista. Pentaxin suunnittelijat ovat ottaneet monessa suhteessa mallia merkin peilikameroista, ja 645Z tuokin mieleen tavallista suurikokoisemman peilikameran. Kuvakennon mitat ovat peräti 43,8 x 32,8 mm, ja koska kuvakenno on suurempi kuin yleisenä vertailukohtana oleva 24 x 36 mm:n kinokenno, rajauskerroin on 0,79. Testikamerassa oli terävästi piirtävä SMC D-FA 645 55 mm 1:2.8, joka vastaa kuvakulmaltaan kinokameran 43 mm:ä. Tämä objektiivi sopii hyvin esimerkiksi henkilökuviin, maisemiin ja arkkitehtuuriin. Objektiivin hinta on varsin kohtuullinen, noin 1500 euroa. Kameraan on saatavana 16 objektiivia, ja sovittimen avulla voidaan käyttää myös Pentaxin vanhan keskikoon järjestelmän 67:ää objektiivia.

Erinomainen ergonomia

645Z on painava kamera, 1550 grammaa ilman objektiivia. Siksi on hyvä, että kamerassa on reilunkokoinen otekahva. Kameran kuvaus­ergonomia on melkein yhtä hyvä kuin pienemmissä järjestelmäkameroissa. Käsivarakuvaus siis onnistuu hyvin, ja koska sarjakuvausnopeus on kolme kuvaa sekunnissa, kameralla voidaan kuvata myös liikkuvia kohteita, vaikka kyseessä ei mikään varsinainen toimintakuvauskamera olekaan.
Uusi tarkennusjärjestelmä toimii hyvin. Siinä on 27 tarkennuspistettä, ja niistä 25 on tarkkoja ristikkäistyyppisiä. Tarkennuspisteiden määrä on suureksi avuksi ja auttaa niissä tilanteissa, joissa terävyysaluetta halutaan hallita mahdollisimman hyvin. Kameran tekemän jpeg-kuvan koko on noin 145 megatavua, ja siksi onkin hyvä, että kamerassa on nopea usb 3 -liitäntä. Keskikoon kameroissa ennennäkemätön ominaisuus on se, että 645Z hallitsee myös videokuvauksen Full HD -tarkkuudella ja 30 kuvan sekuntinopeudella. Videokuvan laatu on erinomainen. Ääni tallennetaan stereona. Kameran valikkojärjestelmä on Pentax-harrastajille ensi silmäyksellä tuttu, mutta ensikertalaisen silmiin se näyttää hieman vanhanaikaiselta, eikä valikon rakennekaan ole selkein mahdollinen. Joidenkin toimintojen löytäminen ja säätäminen kestää Pentaxissa nimittäin yleensä kauemmin kuin Canonin ja Nikonin järjestelmäkameroissa.

Uskomattoman paljon yksityiskohtia

Kameran 3,2 tuuman näytön kuva koostuu 1,03 miljoonasta pisteestä. Se ei ole kosketusnäyttö, mutta sitä voi kallistaa ylös ja alas. Näyttöä ei kuitenkaan voi kääntää, mikä olisi järkevää, koska kamerassa on kaksi jalustakierrettä. Toista voi käyttää kuvattaessa pystykuvia.
645Z:n kuvanlaatu on erinomainen, jos kuvaaja osaa asiansa. Yksityiskohtien toisto on parempi kuin se, mihin kinokoon järjestelmäkamerat pystyvät. Valotusautomatiikka ei aina toimi aivan tarkasti, ja vaativissa oloissa kuvista voi tulla liian kontrastikkaita. Henkilökuvauksessa 645Z on erinomainen kamera, koska valovoimaisen objektiivin ja ison kuvakennon ansiosta kuviin saa runsaasti yksityiskohtia ja suurta aukkoa käytettäessä kauniin epäterävän taustan. Värit ovat myös luonnolliset, joskin hieman viileät, mutta kohina on hyvin hallinnassa herkkyyteen ISO 25 600 asti. Yksi Pentaxin tyypillisistä piirteistä on filmimäinen rae, ja siten voidaan kuvata myös herkkyydellä ISO 51 200, jos muunnetaan kuvat mustavalkoisiksi. Herkkyydellä ISO 204 800 kohina on liian voimakasta ja värit voimattomat. Wi-fi-verkkoyhteyttä kamerassa ei ole, mutta Pentax FluCard -muistikortin avulla kameraa voi ohjata älypuhelimella.

Conclusion