Pentax K-500

Pentax K-500 tulee kauppoihin yhtä aikaa isomman K-50:n kanssa. Näiden kahden kameran ominaisuudet ovat melkein samat. Suurin ero on se, ettei K-500 ole säänkestävä. K-500 sopii varsinkin niille valokuvaajille, jotka ensi kertaa haluavat kokeilla kykyjään järjestelmäkameran kanssa. Kamerassa on 19 kohdeohjelmaa, joista varsinkin hyvin toimiva laajasävyohjelma ansaitsee maininnan. Kamera asettuu hyvin käsiin. Rungon pehmeät, pyöreät muodot antavat nykyaikaisen ja kutsuvan vaikutelman. Ne kuvaajat, joille toimintakuvaus on sydäntä lähellä, yllättyvät myönteisesti siitä, miten nopeasti ja täsmällisesti automaattitarkennus toimii. K-500 pystyy ottamaan kuusi kuvaa sekunnissa ja korkeintaan kolmekymmentä kuvaa peräjälkeen, kun kuvataan jpg-kuvia. Raakakuvia kuvattaessa määrä putoaa kahdeksaan.
Kuvasimme testissämme noin 60 kuvaa skeittiradalla tuulispäänä kiitävistä pojista, ja 95 prosenttia kuvista oli täysin teräviä. Se on todella hyvä suoritus tämän hintaluokan kameralta. K-500:ssa on yksitoista tarkennuspistettä, joista yhdeksän ristikkäistyyppistä, mikä selittää nopean ja tarkan tarkennuksen. Kaikki Pentaxin K-sarjan objektiivit sopivat K-500:aan. Tärähdykset vaimenevat saman verran kaikilla objektiiveilla kuvattaessa, koska kuvanvakain on kameranrungossa eikä objektiivissa.

Erinomainen etsin

Tämän Pentax-mallin kuvanlaatu on varsin hyvä ja kuvien värien syvyys erinomainen. Kontrasti on kuitenkin varsinkin vastavalossa hieman jyrkkä. Kamera pyrkii myös alivalottamaan aavistuksen verran. K-500:n pakettiobjektiivin polttoväli on 18–55 mm. Sen piirto on kuvan keskustassa hyvä, mutta pehmenee reunoille päin mentäessä. Yksityiskohtien toisto on myös hiukan pehmeämpää kuin esimerkiksi Canon EOS 100D:n. Asia, jossa K-500 todella loistaa kilpailijoihinsa nähden, on kameran optinen etsin. K-500:ssa on lasinen ja kirkas, teräväpiirtoinen ja selkeä pentaprismaetsin, joka näyttää kohteen kokonaan. Kameran kolmituumainen lcd-näyttö toimii hyvin. Sen resoluutio on 921 000 pikseliä.
Kun kuvan ottamisen jälkeen painetaan takapaneelin Info-painiketta, saadaan esiin viisi eri näkymää kuviin. Näin voidaan esimerkiksi tutkia kuvien Exif-tietoa yksityiskohtaisesti.
Pentax on tapansa mukaan valinnut raakamuodoksi DNG-yleistiedostomuodon, mutta värisyvyys on 12 bittiä eikä 14 bittiä, kuten monissa muisssa kameroissa. Pentaxin kuuluisa raw- eli raakapainike on luonnollisesti säilytetty. Kuten muistamme, se on kätevä toiminto, jolla voidaan lennosta vaihtaa jpg- ja raakamuodon välillä. Ei voi kuin ihmetellä, etteivät kilpailijat ole aikapäiviä sitten huomanneet ja kopioineet sitä.
Kameran valikko tarjoaa mahdollisuuden kuvata hyvin suurilla herkkyyksillä aina ISO 51 200 :aan saakka. Emme kuitenkaan suosittele sitä, sillä jo herkkyydellä ISO 12 800 otetut kuvat kärsivät voimakkaasta värikohinasta.
Kamera tallentaa videota 1920 x 1080:n pikselin Full HD -tarkkuudella ja nopeudella 30 kuvaa sekunnissa. Ääni tallentuu vain monona ja siinä on metallinen sointi. On kuitenkin hyvä ominaisuus, että videota kuvattaessa sekä aukko että valotusaika voidaan asettaa käsin.

Useita akku- ja patterityyppejä

K-500 on suurempi kamera kuin vaikkapa Canon EOS 100D tai Nikon D3200. Siinä voidaan kuitenkin käyttää virtalähteenä joko kameran mukana seuraavaa litium-ioniakkua tai neljää AA-patteria erikseen hankittavassa patterikotelossa. Neljällä AA-patterilla voidaan kuvata 710 kuvaa, kun taas kameran omalla litium-ioniakulla saadaan kuvattua vain 350 kuvaa.
Kameran pahin kilpailija on, omituista kyllä, sen edistyksellisempi versio K-50, jolla on sääsuojauksen ansiosta omat eittämättömät hyötynsä, mutta joka samasta syystä on myös vajaat 150 euroa kalliimpi. Jos taas olet tyyppiä, joka ei voisi edes kuvitella kahlaavansa kumisaappaissa ja kuvaavansa sateessa, on K-500 ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Conclusion