Sony Alpha5100

Uudessa kamerassaan Sony on tehnyt hel­pok­si ainakin selfien eli omakuvan ottamisen. Sitä varten tarvitsee vain valita kuvausohjelmista joko Best Auto tai Intelligent Auto ja kääntää näyttö eteen. Kuvakulmaltaan 24 mm:ä vastaavan objektiivin ansiosta kuvaan mahtuu yhtä aikaa kolme tai neljä ihmistä ja taustalle vaikkapa Eiffel-torni. Kuvan värejä ja kirkkautta saa tarvittaessa säädettyä kameran takana olevalla kiekkopainikkeella. Kiekon avulla saa säädettyä myös terävyysaluetta, kylläisyyttä ja värisävyjä. Kuvista tulee selvästi parempia kuin vaikkapa puhelimella otetuista. Tämän luulisi riittävän huippuarvosanaan, johon kamera ei kuitenkaan yltänyt. Tämä johtuu kahdesta seikasta.

Tumma näyttö

Ensinnäkin kuvaaja kyllästyy kameran näyttöön nopeasti. Se on liian tumma, ja kuvaa on hankala erottaa auringon valossa, vaikka näytön kirkkaus olisi täydellä teholla. Kuvasta on siksi mahdoton sanoa, tekeekö valotus siitä liian tumman tai kirkkaan. Parin testipäivän jälkeen aloimme ottaa varmuuden vuoksi kameralla kolmesta neljään kuvaa eri valotuksilla, koska emme luottaneet näyttöön. Valotuksen onnistumisen näki näet vasta kotona tietokoneella.

Toisekseen samat ominaisuudet saa alle 450 eurolla, kun ostaa paketin, johon kuuluu vanhempi A5000-malli ja sama 16–50 mm:n objektiivi. Myös A5000:ssa on kääntyvä näyttö.

Mutta kuten sanottu, kuvanlaatu on melko hyvä. Värit toistuvat hyvin vaikka ovat oletuksena hiukan kesyjä. Ne on kuitenkin helppo säätää kylläisemmiksi. Onnistunut valotus vaatii valotuksenkorjauksen käyttämistä muttei muita, vastaavia kameroita enempää. Kameralla voi luonnollisesti kuvata raakakuvaa, jolloin sen 24 miljoonaa pikseliä pääsevät todella oikeuksiinsa. Myös jpeg-kuvia pystyy säätämään kiitettävästi, varsinkin jos käyttää perinteisiä ohjelmia ja valikon säätömahdollisuuksia. Yksityiskohtien toisto on hyvä, mutta ei poikkea oleellisesti 16 megapikselin kameroista. Kohinan määrä on siedettävä, suurin piirtein sama kuin edeltäjä A5000:ssa, jonka kennon tarkkuus on vain 20 megapikseliä. Kaiken kaikkiaan kamera tarjoaa hyvän kuvanlaadun, mutta sen saavuttamiseksi pitää nähdä turhan paljon vaivaa.

Parempi automaattitarkennus

Tarkennusta on parannettu huomattavasti ottamalla käyttöön hybriditarkennus, joka takaa tarkkuuden ja nopeuden. Kontrastipohjainen tarkennus periytyy NEX-malleista ja käyttää 25 tarkennuspistettä. Sitä täydentää vaiheentunnistustarkennus, jonka käyttämät 179 tarkennuspistettä peittävät kaikkiaan 92 prosenttia kuvan pinta-alasta. Kamera tunnistaa, onko kohde paikallaan vai vaatiiko se jatkuvaa tarkennusta. Testissä oli käytössä 16–50 mm:n polttovälin pakettiobjektiivi. Sitä käytettäessä tarkennus ei ole aivan yhtä kriittinen asia kuin teleobjektiivia käytettäessä. Yhdistelmä toimi hyvin kaikissa tilanteissa. On hyvä, että tarkennuspisteiden peittämä alue ulottuu myös kuvan reunoihin. Koska tarkennus osuu yleensä lähimpänä olevaan kohteeseen, tarkennusta oli vaikea saada onnistumaan, jos kohteen etualalla oli esimerkiksi rakennuksia kehystämässä kuvaa. Tarkennuspisteen voi toki valita käsin valikosta, mutta se on hiukan hankalaa. Tarkennukseen voi käyttää kuva-alan keskellä olevia tarkennuspisteitä tai jollain tietyllä kuvan alueella olevia tarkennuspisteitä. Tämäkin vaatii kuvaajalta hiukan vaivannäköä. Se on myös kokonaisvaikutelma kamerasta. A5100 on tarkoitettu helppokäyttöiseksi aloittelijan kameraksi. Sillä saa toki hyviä kuvia, mutta se vaatii paneutumista.

Conclusion