Sony Alpha9

Sony A9 muistuttaa A7-sarjan kameroita häkellyttävän tarkasti, mutta maksaa lähes tuplasti. A9:ää ei kuitenkaan ole syytä verrata A7:ään vaan ammattilaislaadun Canon EOS-1D X Mark II:een ja Nikon D5:een, sillä A9 on ällistyttävän nopea kinokoon kamera, joka on tarkoitettu esimerkiksi urheilun, toiminnan ja luonnoneläinten kuvaamiseen. Koska A9 on peilitön järjestelmäkamera, peilin liike ei vie aikaa, ja taustavalaistun cmos-kennon ansiosta kuvadata kulkee niin nopeasti, että kameralla voi ottaa 20 kuvaa sekunnissa aina 241 raakakuvan sarjaan asti.
Etsinkuva päivittyy 120 kertaa sekunnissa, ja laatu on erinomainen, kun taas näyttö tuotti pettymyksen. Se on kääntyvä ja kosketusherkkä, mutta sen avulla ei voi hoitaa kovinkaan monia toimintoja. Moniin painikkeisiin voi ohjelmoida haluamiaan toimintoja. Myös jpg-laatua voi säätää. Meiltä meni muutama kuva hukkaan, sillä A9 on hidas heräämään valmiustilasta.
Tämänlaatuiselle kameralle on tärkeää, että automaattitarkennus pysyy hyvin mukana, ja sen se tekee. 693 tarkennuspistettä peittävät 93 % kuva-alasta, ja niitä voi ryhmitellä eri tavoin. Yhtä tärkeää on, että A9:n takapuolella on joystick, jonka avulla tarkennuspisteiden sijoittaminen manuaalisesti käy nopsaan.
Kameran 24 megapikseliä eivät yllä aivan samaan yksityiskohtien toistoon ja dynamiikkaan kuin Sony A7R II:n, mutta kohina on olematonta ISO 25 600:een asti. Suurimmalla ISO 204 800:lla kohinaa on, mutta laatu on käyttökelpoinen. Valotus toimii varmasti, ja verrattuna Canonin ja Nikonin huippumalleihin Sonyn kuvanlaatu on aavistuksen parempi useimmissa tilanteissa.
Sony A9 ei tunnu niin tukevalta kuin Canonin ja Nikonin kilpailijat, mutta kamera on suunnilleen samankokoinen ja -painoinen kuin A7, mikä on varsin hyvä saavutus ottaen huomioon, että A9:ssä on uusi ja suurempi akku, joka yli kaksinkertaistaa akun keston 650 kuvaan. Akunkesto on niin ollen parempi verrattuna muihin A-malleihin, mutta se ei ole lähelläkään pelillisten järjestelmäkameroiden akunkestoa. Keston voi tosin vielä kaksinkertaistaa hankkimalla akkukahvan lisävarusteeksi.
200 mm oli pisin kokeilemamme polttoväli, ja siinä automaattitarkennuksen nopeus ja tarkkuus toimivat moitteettomasti. Sonyssa pitäisi olla pieni etumatka automaattitarkennuksen kasvojen ja silmien tunnistuksessa, mutta se vaikutti liian hitaalta ja epävarmalta vakuuttaakseen kokeneen kuvaajan. Voimme verrata automaattitarkennusta Canonin ja Nikonin huippumalleihin vasta, kun olemme päässeet kokeilemaan A9:ää 400 mm:n ja sitä pidemmillä polttoväleillä.
Suuri kuvausnopeus johtuu siitä, että kamerassa on elektroninen suljin, jossa ei ole liikkuvia osia. A9:ssä on myös mekaaninen suljin, jota on mielekästä käyttää esimerkiksi studiokuvauksissa, joissa käytetään salamalaitteita. Silloin huippunopeus on vaatimattomat viisi kuva sekunnissa. Elektroninen suljin on äänetön, mutta kamerasta voidaan valita keinotekoinen sulkimen ääni, jotta malli tietää, koska kuva otetaan. Kuvausnopeuden vaihtoehdot ovat Single, Low (5 kuvaa sekunnissa), Medium (10 kuvaa sekunnissa) ja High (20 kuvaa sekunnissa). 20 huippuluokan kuvaa sekunnissa on epäilyksettä komea saavutus, mutta käyttäjä oppii pian valitsemaan myös jommankumman kahdesta hitaammasta vaihtoehdosta. Ensinnäkään 20 otokselle ei aina ole tarvetta, ja toisekseen kahden sekunnin kuvasarja raakakuvina vie noin yhden gigatavun verran tallennustilaa. Kuvauskierros voi siis nopeasti täyttää sekä kortin että kovalevyn, puhumattakaan siitä ajasta, jonka tarpeettoman monien kuvien siirto ja käsittely vaatii.
Pieni joystick luo suuren eron kameran käyttötapaan suhteessa A7-malleihin. Myös mahdollisuus säätää valikkoja ja painikkeita käyttäjän toiveiden mukaan on merkittävä. Mukana on myös pikku yksityiskohtia kuten videopainike, kaksi SD-korttipaikkaa ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä entistä parempi akku. A9 tuntuu erilaiselta ja arvokkaammalta. Uuden mallin tultua esitellyksi A 7R II:n katuhinta on laskenut parisenkymmentä prosenttia.

Conclusion