Sony Cyber-shot DSC-HX300

HX300:n 24–1200 mm:n polttovälialueella voidaan kuvata melkein mitä tahansa. Pitkälle ulottuva tele asettaa kuitenkin kuvanvakaimelle melkoiset vaatimukset, minkä vuoksi Sony on sijoittanut etummaiseen linssiryhmään ylimääräisen hyrräelementin korjaamaan kameran liikkeitä. Myös automaattitarkennusta on paranneltu. Emme saaneet aikaan äärimmäisessä teleasennossa ensimmäistäkään epätarkkaa kuvaa, mikä on todella hyvä suoritus. HX300:n sarjakuvausnopeus on kymmenen kuvaa sekunnissa, ja ripeän tarkennuksen ansiosta useimmat kuvat ovat silloinkin tarkkoja.
Järjestelmäkameroista tuttu muotoilu on selvästi innoittanut myös Sony HX300:n suunnittelijaa, ja varsinkin kädensijan muotoilun ansiosta se sopii erinomaisesti käteen. HX300 on täynnä käsisäätöjä ja pikapainikkeita, mutta mielestämme on silti hyvin harmillista, että kamera ei osaa tallentaa raakatiedostoja.

Varo suuria herkkyyksiä

Kääntyvän näytön tarkkuus on 921 600 pikseliä, mutta sitä on hankala käyttää kirkkaassa auringonvalossa. Siksi on ainakin paperilla hyvä asia, että HX300:ssa on pieni sähköinen etsin. Sen kuva vain on niin epätarkka, että koekäytön aikana käytimme koko ajan näyttöä etsimenä.
Kameran kuvanlaatu on mukiinmenevä niin kauan kuin herkkyys pysyy alle IS0 400:ssa. Värintoisto on meidän makuumme hieman kylläinen, eivätkä värit ole aivan puhtaita. Kuvat ovat kuitenkin teräviä ja sävykkäitä herkkyyteen ISO 200 saakka. Kameran resoluutio on peräti 20,4 megapikseliä, joten rajausvaraa on reilusti. Suuren tarkkuuden vuoksi pikselit ovat kuitenkin pieniä, millä on hintansa. Sony on päättänyt turvautua voimakkaaseen kohinanpoistoon, minkä vuoksi kuvat ovat epätarkkoja ja yksityiskohdat hukkuvat kuin erittäin kiillotetun pinnan alle. Kehotamme siis välttämään suurempia herkkyyksiä kuin ISO 200. HX300 on nimittäin mielenkiintoinen ja innoittava tuttavuus, kun pysytään pienissä herkkyyksissä.

Conclusion